Näissä vaaleissa on paljon keskusteltu metsien hiilinieluista päästövähennysten yhteydessä. Kysymys hakkuumääristä on itsessään aiheellinen, mutta se on saanut jopa hallitsevan otteen ilmastokeskusteluissa, vaikka se on vain osa kokonaisuutta ilmastotöissä.
Haluan tässä tekstissä hieman avata metsien hiilinielukeskustelua omasta näkökulmastani, sillä tietopohjalla mitä olen saanut kahden vuoden aikana energia-asioista vastaavana erityisavustajana.
Jotta metsien hiilinielukeskustelusta saa kokonaisvaltaisen käsityksen, on kurkistettava hieman pidemmälle lähihistoriaan. Sipilän hallitus linjasi hallitusohjelmassaan vuonna 2015, että se tavoittelee 80 miljoonan kuution puun käyttöä. Tämä puun käytön taso oli johdettu kansallisesta metsästrategiasta, joka päätettiin Stubbin hallituskauden lopulla. Se ei siis varsinaisesti ollut Sipilän hallituksen hatusta vetämä puun käytön määrä vaan se perustui eduskunnan linjoihin. Tästä johdettiin muun muassa biotalousohjelma, jossa kestävää kasvua haettiin biotuotteista.
Energia- ja ilmastoasiat olivat koko hallituskauden tapetilla, koska olihan hallituksella kunnian himoiset tavoitteet esimerkiksi puolittaa fossiilisen tuontiöljyn käyttö vuoteen 2030 mennessä ja kieltää kivihiilen poltto. Muun muassa näitä tavoitteita varten kirjoitettiin energia- ja ilmastostrategia, jossa esitellään konkreettisia keinoja tavoitteisiin pääsyyn. Tätä strategiaa varten teetettiin taustaselvityksiä, joissa käsitellään muun muassa Suomen hiilinielujen kehitystä. Okei, eli nyt olemme pääsemässä takaisin itse pääotsikkoon eli metsiin.
Näissä taustaselvityksissä ennustetaan Suomen metsien hiilinielua verraten hallituksen metsien käyttötavoitteeseen. Niissä metsien kasvun lähtötaso ja hiilivarastot katsotaan Luken (Luonnonvarakeskus) valtakunnan metsien inventointia hyväksikäyttäen. Näitä inventointeja ei tehdä joka vuosi, vaan noin 5-10 vuoden välein. Energia- ja ilmastostrategian taustaselvitykset hyödynsivät vuoden 2011 metsäinventaation tietoja. Kuten tässä kohtaa huomaamme kyse ei ole aivan yksinkertaisesta asiasta.
Näillä lähtötiedoilla laskettiin energia- ja ilmastostrategiaan (myös myöhemmin hyödynnettiin keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa vuoteen 2030) ja kiteytetysti sen perusanoma oli, että 80 miljoonan kuution hakkuumäärällä Suomen nettohiilinielu tippuu hyvin lähelle tulevina vuosikymmeninä. Teoriassa tämä pudotus olisi vastannut hiilidioksiditonneissa esimerkiksi liikenteen päästöjen osuutta vuosittain. Juuri tästä huomiosta lähti keskustelu metsien hakkuumäärien rajoittamisesta, josta laajasti hallitusta kritisoitiin erityisesti ympäristöjärjestöjen ja vihreiden toimesta. Epähuomioon jäi, että samoissa taustaselvityksissä todettiin kuitenkin myös, että nielut elpyvät pitkällä aikavälillä.
Viime vuonna julkaistiin uusi metsäinventaario, jossa metsien kasvu ylitti jälleen aiemmat odotukset. Se on itseasiassa tehnyt niin jokaisen mittausjakson välillä. Suomen metsä kasvavat kiihtyvää vauhtia. Kuitenkin tämä tarkoitti, että vuoden 2011 metsäinventaario oli vanhentunut. Tältä pohjalta päivitettiin myös Suomen hiilinieluennusteet ja muutos näkyi myös siellä. Hiilinielut säilyvät pienestä pudotuksesta huolimatta ja Suomi voi saavuttaa jo nykyisellä ilmastopolitiikalla hiilineutraliteetin vuonna 2045.
Toki on yhä aiheellista sanoa, että mikäli hakkuita rajoitetaan, niin metsät sitovat enemmän hiiltä ilmakehästä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voisimme päästä kokonaispäästöissä ”helposti” hiilineutraaliksi entistä aiemmin. Tämä johtuu siitä, että puun ja biomassojen käytöllä korvataan fossiilisia polttoaineita. Puun käytön sivuvirroista lämmitetään suurin osa kaupungeistamme. Mikäli näitä sivuvirtoja ei ole, joudumme lämmittämään jollain muulla, mutta millä? Tällä hetkellä ei ole olemassa sellaista tekniikkaa, jolla voisimme puun korvata kaukolämmössä sen täydessä mitassa. Pystymme osittain hyödyntämään lämpöpumppuja, hukkalämmöntalteenottoa ja geotermistä energiaa mutta niilläkään emme pysty 100 prosentin varmuudella puuta korvaamaan. Lämmityksen sähköistäminen on kallista ja vaatisi suuria muutoksia sähköinfraan. Lämmön toimitusvarmuus vaarantuisi jo 10 miljoonan kuution puun käytön vähentämisellä.
Huonoimmassa tapauksessa puu- ja biomassat korvaantuvat fossiilisilla polttoaineilla ja ilmaston kannalta päädymme ojasta allikkoon.
Muun muassa tästä syystä metsien puun käytön vähentämisen on haastavaa. Tämän lisäksi olisi myös puumarkkinoiden, kansantalouden näkökulma asiaan mutta tätä keskustelua voimme jatkaa asiasta erityisesti kiinnostuneiden kanssa.